Mikroskoopin alla piileskelevät maailmat ovat täynnä ihmeellisiä olentoja. Yksi näistä on Monocercomonoides, yksi soluinen eliö, joka kuuluu Mastigophora-ryhmään ja löytää elinpaikkansa muiden eläinten sisimmistä.
Monocercomonoides on parasitista protistaa, jolla ei ole fotosynteesikykyä ja siksi se riippuu isännästään ravinnon saamiseksi. Isännät vaihtelevat usein hyönteisistä selkärankaisiin. Vaikka tämä pieni olento ei ole silmin nähtävissä, sen vaikutus voi olla huomattava isännälleen.
Monocercomonoidesin rakenne on varsin yksinkertainen: yksi solu, joka sisältää kaikki elintoiminnoille tarvittavat rakenteet. Siinä on siimamainen “lippi” eli flagelli, joka on vastuussa liikkumisesta nesteessä ja isännän sisällä.
Tämän loiseläimen elinkierto on kiehtova:
-
Vaihe 1: Monocercomonoidesin sygoti (yhdistetty solu) vapautuu isännän ulosteiden tai kuolleen isännän ruumiin kautta.
-
Vaihe 2: Sygotit leviävät ympäristössä ja tarttuvat sopivaan isäntäeliöön, usein hyönteislarviin.
-
Vaihe 3: Isännän sisällä sygoti jakautuu useaan uusiin yksilöihin, jotka kerääntyvät iemeripoja (kudosrakenteet) muodostaen koloniaa
-
Vaihe 4: Kun isäntä kuolee tai sen syödään toinen eläin, loiset vapautuvat ja alkavat etsiä uutta isäntää.
Monocercomonoidesin aiheuttama tauti on usein lievä ja ei aina oireile. Vaikeammassa tapauksessa se voi kuitenkin heikentää isännän terveyttä ja kestävyyttä.
Monocercomonoides: Yksinkertainen mutta monimutkainen:
Tässä taulukossa esitetään Monocercomonoidesin tärkeät ominaisuudet:
ominaisuus | kuvaus |
---|---|
Ryhmä | Mastigophora |
Solurakenne | Yksi soluinen, siimamainen flagelli |
Elämänkierto | Isäntäriippuvainen |
Ravinto | Absorboi ravintoa isännän ruoansulatuskanavasta |
Levitys | Ulosteet tai kuolleen isännän ruho |
Monocercomonoides on esimerkki siitä, kuinka luonnossa esiintyvät pienimpiä ja yksinkertaisimpia organismeja. Se muistuttaa meitä siitä, että mikroskooppinen maailma on täynnä ihmeellisiä ja monimutkaisia olioita.